torstai 5. maaliskuuta 2015

Mitä meille kuuluu?

Monen monta kertaa on pitänyt kirjoitella yleisiä kuulumisiamme tänne blogiin. Mutta aina se vain on jäänyt "seuraavaan päivään" ja lopulta sitten onkin tuntunut turhalta kirjoitella yhtään mitään, kun tapahtuneesta on jo useita päiviä... No, ajattelin nyt kuitenkin kertoilla edes jotain.

N on tällä viikolla iältään 2 vuotta ja 5 kuukautta. Melkein siis 2,5 vuotta! Kohtahan jo tämä taaperoikäkin on ohi (taapero-sana on mielestäni muuten vähän hassu), vaikka juurihan meillä oli vasta pieni vauva. Vielä äskön olimme vain minä ja mieheni, kunnes meistä tuli vanhempia.

Niin. Vanhempia ihanalle tytölle, joka tällä hetkellä käyttää paljon sanontoja "minä haluan", "minun täytyy" ja "minä itse". Ja hienostihan hän toki osaa itse esimerkiksi pukea, jos niin vain haluaa. Siirtymiset tilanteesta toiseen ovat siis usein vaikeita, vaikka niitä kuinka valmisteli etukäteen. Neiti on siis useamman kuin yhden kerran heittäytynyt lattialle kiukuttelemaan kaupoissa ja muissa vastaavissa paikoissa... Yleensä sitä jaksaa itse olla rauhallinen ja yrittää vaikka hämätä kiinnittämällä huomio toiseen asiaan, mutta joskus sitä vain itsekin sortuu suuttumiseen (lue: huutamiseen). Noh, ihmisiähän sitä vain ollaan ja tuskinpa se huutaminen noin vain kieroon saa kasvamaan, mutta pitäisihän sitä osata itse olla aina kärsivällisempi.

Päikkäreitä tyttö ei enää yleensä nuku kotona, vaikka olisi kuinka toiminnantäyteinen aamupäivä ollut... Sen takia illat ovat joskus melko kiukkuista aikaa, kun väsymys on liian suurta jo alkuillasta.

Ja puhettahan riittää. Lauseita alkoi tulla jo aikaisessa vaiheessa ja nykyisin siis neiti puhuu vaikka mitä. Kotona lauleskelee usein lastenlauluja: Tuiki tuiki tähtönen, Ihhahhaa, Laiva, Yksi pieni elefantti, Tuu tuu tupakkarulla, Pyörät ne pyörivät ympäri, Hämä-hämähäkki, Jaakko kulta... mitä kaikkia nyt osaakaan jo oikein. Ja heh, lempilaulu on ollut jo pidemmän aikaa "Sinisiä, punasia ruusunkukkia" (Spotifysta kuunnellaan, jos en itse jaksa laulaa).

Yritettiin ottaa selfietä

Iso tyttö meillä on jo myös siltä osin, että vaipat jäivät juuri pois – ihanaa! Monta kertaa on yritetty aiemmin, mutta aika toivotonta se oli pitkään, sillä hänen vakiovastauksensa oli: "En halua / ei tartte mennä potalle!". Alle vuoden vanhana pottailu sujui, mutta kävelemään oppimisen myötä se jäi... Sen jälkeen on yritetty tarroilla palkitsemista, ilman vaippaa oloa kotona (josta seurasi vain paljon siivottavaa) yms.

No, tuossa viikko sitten hän vain yhtäkkiä alkoi itse kertoa vessahädästään & meni oma-aloitteisesti potalle. Ja siitä seurasi se, että hänestä tuli samalla hetkellä sekä päivä- että yökuiva. (Vai uskaltaakohan tätä nyt edes kertoa, jos tuleekin täysin takapakki. :D No, ei kai sentään.)

Päivähoidossa N on edelleen osa-aikaisesti perhepäivähoitajalla (joka kyllä jää kesällä äitiyslomalle, joten saapa nähdä, mihin sitten menee). Omat opiskeluni eivät oikein etene toivotulla tahdilla, mutta en nyt siitä jaksa stressata ja enpä nyt aio ennen mahdollista (kesä)työtä muuttaa hoitoa kokopäiväiseksi.

Mitä meillä sitten puuhaillaan? Piilosleikki on aina hauskaa. Lukeminen on edelleen hänestä ihanaa; tämän hetken suosikki on Barbapapa. Myös piirtäminen ja askartelu (lue: koristeiden ja tarrojen liimaaminen) on suosittu ajanviete.

Ulkoilu on aina pop (tulisi kevät/kesä, niin itsekin viihtyisin ulkona... vihaan kylmää!). Lisäksi jos N itse saisi päättää, niin HopLopissahan voisi käydä varmaan päivittäin.

Lelusuosikit vähän vaihtelevat, mutta autoilla, legoilla ja leikkiruoilla paljon leikkii.

Muumeja oli kiva käydä katsomassa kauppakeskuksessa.
Ja kasvomaalauksenkin sai.

N kertoo usein, että "kesällä pääsee Espanjaan". Ollaan siis hänen kanssaan juteltu ja näytetty kuvia Espanjasta, jossa hänen toiset isovanhempansa (eli mieheni vanhemmat) asuvat. Piti mennä jo viime kesänä, mutta muun muassa miehen töiden eli siis hänen yrityksensä vuoksi ei sitten ollutkaan oikein mahdollista hetkeä. Raskausaikana viimeksi Espanjaan ollaan päästy, mutta tänä vuonna sitten vihdoin on todella tarkoitus sinne mennä kolmistaan! <3 Vähän pelottaa lentomatkat, koska kukapa 2v haluaisi istua 4,5 tuntia paikoillaan... mutta kaipa ne siinä sitten menee, kun mukana on syötävää* ja muuta viihdykettä.

* Tyttö itse selittää, että lentokoneeseen pitää ottaa mukaan "passi, lentoliput ja leipää". :D Leipä siis kuulemma evääksi. (Passi ja lentolippu on meidän puheista opittua, mutta ei me tuota leipää sentään olla mainittu tähän listaan kuuluvaksi...)

Kaikilta osin meille kuuluu siis hyvää. Olen (edelleen) onnellinen nainen, äiti ja vaimo. Jokainen hetki ei ole ihanaa, mutta yleisesti ottaen elämämme on. Parisuhteemme miehen kanssa on osittain syventynyt lapsen saamisen jälkeen (olemme btw olleet yhdessä 8,5 vuotta!), mutta myös riitojakin on ollut aiempaa enemmän. Ei onneksi mitään vakavia kuitenkaan. Olen tässä luvannut itselleni, että tänä vuonna otamme enemmän aikaa myös toisillemme. Ehkä vihdoin N voisi mennä yökyläänkin vaikka mummilaan..? Kuinka ihanaa olisikaan nukkua aamulla ihan niin pitkään kuin huvittaa. Ilman, että joku huutaa seitsemän jälkeen aamulla, että "äitii, minun on nälkä -- mennään aamupalalle". Nimim. varsinkin niitä eräitä puuhia harrastellessa oma nukkumaanmenoaika venähtää aina liian myöhäiseksi.

Mitäs sinulle kuuluu?

1 kommentti :

  1. Hö, nyt vasta tajusin "kuka oot" :D kun tuolta toisesta blogista eksyin

    VastaaPoista

Kerrohan sinäkin mielipiteesi!