lauantai 23. kesäkuuta 2018

Kulunut vuosi (ja tulevaa) lyhyesti

Melkein vuosi on taas vierähtänyt viimeisestä postauksesta, hupsista... Välillä on tehnyt mieli kirjoitella, mutta sitten ei kuitenkaan ole tullut niin tehtyä ja osasta ehkä mieluummin kirjoittelisi toisenlaisessa blogissa. Noo nyt kuulumisia vuoden ajalta siis samassa postauksessa. :D

LOMA!

Tällä hetkellä olemme samoissa tunnelmissa kuin noin vuosi sitten; Espanjaan on aika taas lähteä kuukaudeksi koko perheen voimin muutaman päivän päästä. Odotan sitä niiin paljon. Isovanhemmat* (miehen vanhemmat, jotka siellä asuvat siis) ovat luvanneet katsoa lapsia ja kun miehenikin on lomalla, niin 1) minun on mahdollista saada helpommin omaa aikaa ja 2) saada miehen kanssa yhteistä aikaa – ja vielä 3) esikoisemme N saa aikaa myös pelkästään toisen vanhemman kanssa.

Sanottakoon siis tässä kohtaa, että miehellä on ollut todella paljon töitä ja minä taas olen siis ollut lasten kanssa kotona. Juuri oli viikonkin työmatka hänellä Kiinaan ja minä siis yksin näiden kahden kanssa kotona, hohhoijaa... N oli kyllä päiväkodissa 20h/vk viime syksystä toukokuun loppuun (ja se oli hänelle todella kiva juttu), mutta tämä nuorempi on siis ollut kanssani koko ajan.

*Myös oma äitini on tulossa viikoksi meidän kanssa samaan aikaan lomailemaan sinne. Olemme pitäneet tämän salassa N:ltä, joka siis tapaa Helsingin lentokentällä yllättäen mumminsa. Ei taida uskoa aluksi silmiään. Mummi on toki ehdotellut tulevansa N:n matkalaukkuun mukaan. ;)

Uudenlaisen arjen syksy

Kun palaamme Suomeen, aloitankin heti työt. Oman alan työt, joita ei olekaan tullut tehtyä tässä, kun valmistumisen jälkeen jäin melkein heti äitiyslomalle. Hieman jännittää siis se, mutta hyvällä tavalla. Nimittäin tällä hetkellä työpaikka tuntuu jopa hieman lomalta...

L menee perhepäivähoitajalle, N jatkaa siis esikoululaisena tutussa päiväkodissa. N:n suhteen ei ole huolia, tokihan pitkät hoitopäivät ovat uusi juttu ja varmasti hänellekin vähän raskasta, mutta hän viihtyy oikein hyvin kavereiden kanssa ja tehden kaikenlaisia ohjattuja juttuja. (Hieman hänellä on ollut kuulemma tylsää nyt kesäkuussa, kun ei ole kavereita nähnyt niin usein. Onneksi hän on viimeisen vuoden aikana tutustunut naapureiden lapsiin ja on monina kesäpäivinä viettänyt pitkiä aikoja heidän kanssaan. Onpa ollut jotenkin niin ihmeellistä tajuta, miten iso hänestä on jo tullut! Meidän ovella käy lapsia kysymässä, voiko N tulla leikkimään ja hän käy kyselemässä samaa muilta.)

Mutta sitten on tämä meidän nuorempi. Syksyllä 2-vuotias, mutta yhä edelleen hieman...öömh, haasteellinen. Hän heräilee edelleen öisin useamman kerran ja huutaa tissin perään. En tiedä, montako unikoulua ollaan pidetty, mutta heräilyt eivät ole loppuneet järkevässä ajassa ja aina siis lopulta jaksaminen on meiltä molemmilta vanhemmilta loppunut ja on ollut vain helpompaa lykätä se rinta suuhun. Tänään taas alkoi unikoulu (edellisestä jtn pari kuukautta), että parasta toivoen... Haluaisin lopetella jo koko imettämisen, mutta kun edes yöimetykset saisi pois. Väsymys alkaa olla joinakin päivinä jo liian suurta, joten seuraavan kuukauden aikana jotain on tapahduttava. Jos ei muulla näytä tilanne helpottavan, on kai vaan radikaalisti lopetettava koko imetys ja toivottava, että yötkin sen myötä rauhoittuisi. N:n kanssa imetys loppui helposti 1,5-vuotiaana (yöimetykset jo aiemmin), mutta L ei todellakaan haluaisi tissittelyistä luopua.

No, eihän tuo huonosti nukkuminen ole ainut haaste meillä ollut L:n kanssa. Syöminen on aika hermoja raastavaa välillä (ei suostu syömään esim. mitään maitotuotteita, joten mistä lie sitten kalsiuminsa saa, kun imetys loppuu...ja onhan noita muitakin ruokajuttuja, jotka ei vaan kelpaa). Päivähoitoon jääminenkään ei varmasti tule sujumaan helposti, kun sukulaisillekin jääminen on ollut vaikeaa. Sitäkin siis tulee nyt loman aikana sitten pakkoharjoiteltua. Ei vaan tuon esikoisen kanssa ollut tämmöisiä vaikeuksia, että on kyllä aivan erilaisia nämä lapset olleet monilta osin...

Toiveita

Kuukauden päästä olemme toivottavasti kaikki saaneet viettää hyvin sujuneen loman. Ja toivon mukaan parin-kolmen kuukauden päästä voin kirjoitella, miten työpaikka on tuntunut mieluisalta, L on alkanut nukkumaan ja päivähoitoonkin meneminen sujuu häneltä edes kohtalaisen hyvin. (Jep jep, toivossa on hyvä elää.) 

Hyvää kesää! Ehkä lomamme aikana innostun julkaisemaan jotakin... jos en muuta, niin päivittämään noita Espanja-postauksia, vaikka ne aika kattavia jo ovatkin.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerrohan sinäkin mielipiteesi!